Paniikki yltyy

Elämä on laiffii ja laiffi jaetaan fifty-sixty loppukokeiden ja loppukokemusten kesken, enemmän tai vähemmän kristillisesti tasan.

Huomenna olisi kuuntelu- ja saneluosuudet saksan ja espanjan kokeista, ja perjantaina biologian osakoe labrojen pohjalta. Ensi viikolla sitte kirjalliset loppukokeet; bilsa tiistaina, saksa ja espanja torstaina ja perjantaina kultuurihöpölöpökurssi. Läpipääsyä vähän jännitän ainoastaan bilsan kanssa, mutta siihenkin on hyvin aikaa lukea viikonloppuna joten ihan jäätävää stressiä ei ole päässyt syntymään.

Perjantai-iltana on luvassa hengähdystauko tenttikirjoista, kun järjestämme vaihtariporukalla Erasmus Awards -illan! :)
Vaihtarit ovat siis äänestäneet joukostamme henkilöitä mitä vaihtelevimmissa kategorioissa ja perjantaina luvassa tietynlainen palkintojuhla mutta enemmänkin kyse on mahdollisuudesta kerätä kaikki vaihtarit yhteen tilaan viimeisen kerran ennen kotiinpaluuta, ja illasta tulee varmasti mielenkiintoinen. Tenttien lähestyessä olemme kärsineet ajan puutteesta koska tapahtumaan panostaminen on jäänyt viimetinkaan ja vain tiettyjen henkilöiden vastuulle, mutta kaikesta huolimatta uskon illasta tulevan varsin viihteellinen.

Markuksen kanssa tänään tuskailtiin, että juhannustunnelma on hieman kadoksissa kaiken hälinän keskellä. Eipä ole Suomessa ikinä tarvinnut päntätä tentteihin juhannusaattona! Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Mutta ei öö hääppöstä. Muutenkin on ihan tarpeeksi hämmentävää kun vuorotellen itkettää ja naurattaa eikä tiedä että johtuuko se lähdön tuskasta vai paluun odotuksesta ;D

Alle kaksi viikkoa jäljellä armon aikaa, ja aion käyttää sen tiiviisti ranskalaisen kulttuurin parissa, ja täten julistankin tämän kirjoitukseni jäävän viimeiseksi mohikaaniksi blogissani. Toivottavasti blogini on vastannut odotuksiinne edes jollakin tasolla! :) Uuttakin blogi-projektia olen Tampereelle suunnitellut, mutta ensin aion pitää vähän lomaa ja integroitua Suomen kesään rauhassa. :)

Hauskaa Juhannusta kaikille!!!

Lopun alku

Ajat on kovat. Viimeinen kuukausi Ranskassa on käynnistynyt hurjassa hormonimyrskyssä. Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt paniikissa, jota synnyttää lukuisista asioista syntynyt stressi; loppukokeet lähestyvät, projektien deadlinet häämöttävät. Jäljellä enää neljä viikonloppua, jotka pitää jakaa tasan ystävien, Pariisin, kulttuurinautintojen ja matkamuistohankintojen kanssa. Ei mene nallekarkit millään tasan. Ystävien ja Troyesin taakse jättö itkettää, Tampereelle paluu samanaikaisesti naurattaa. Näihin sekaviin tunnelmiin kun lisätään PMS, niin johan alkaa soppa kiehua. Tuuli on tänään onneksi jo reilusti tyyntynyt ja sateen jälkeen paistaa aurinko. :)


*Bilsan essee on rakennettu,
perjantai on ovella!
Riikan pienet hermoradat
hymyilevät sulosti*

Hauskaa viikonloppua!! :)

Ihme on tapahtunut - muttei Euroviisuissa

Gaalan jälkeinen viikko meni kavereiden kanssa kiistellessä siitä, kellä oli hauskinta, kenen puku oli kaunein, kuka löysi komeimman seuralaisen, kuka jaksoi valvoa pisimpään, kuka otti parhaat kuvat......ja sen semmoisesta. Gaalasta riittää varmasti puhetta pitkään, vaikkakin elämä alkaa taas jo normalisoitua.

Tiistaista eteenpäin minun mielessäni kyllä pyöri jo uudet kuviot, sillä viime viikkohan oli EUROVIISUVIIKKO! Vuoden ihanin musiikkitapahtuma, ainakin MUN MIELESTÄ :D

Tiistain ja torstain semifinaalit jouduttiin seuraamaan netin välityksellä melko kehnolla yhteydellä, sillä Ranskan televisio ei näyttänyt tiistain semifinaalia lainkaan, ja torstain semifinaali olisi näkynyt vain satelliittikanavalla. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei Ranska kilpaile semifinaaleissa, sillä se kuuluu neljän suurimman EBU (European Broadcasting Union)-rahoittajan joukkoon ja nämä neljä valtiota pääsevät joka vuosi suoraan finaaliin. I HATE FRANCE!! ;D

Lauantaina kisat olivat kuitenkin telkussa. Euroviisustudio pystytettiin tanssikaverini Marionin luokse, missä teimme ensin illallista porukalla ja sitten jännitimme, miten käy vuoden ihkuimmassa kisassa. Ellinor valmisti kuvassa esittelemäänsä superherkullista seesam-lohta, minä kyhäsin salaatin, Thomas toi viinin ja Marion teki maailman parasta suklaakakkuaan, joka nautittiin jälkkäriksi mansikoiden kera! Namnamnam...

Minä ja Ellinor hoidimme kansallisvelvollisuutemme kunniakkaasti; kumpikin äänesti omaa maataan, kun kerrankin oli siihen mahdollisuus, ulkomaisesta numerosta ;D Eipä kyllä auttanut mitään, sillä Ranska ei lopulta antanut yhtäkään pistettä Suomelle eikä Ruotsille. Sitä paitsi - pisti toisaalta harmittamaan, että olimme juuri Ranskassa, sillä olisimme halunneet äänestää juurikin Ranskan hulppeaa kappaletta, joka oli maustettu hupaisalla lavashow'lla! Kun Ranskaa en voinut siis äänestää, seuraavaksi mieluummin olisin antanut ääneni Turkille tai Norjalle, mutta en oikein osannut päättää. Siispä päädyin äänestämään patrioottisesti Teräsbetonia.

Noh, aivan väärä maa eli Venäjä meni ja voitti. Mutta joka vuosihan voittaja on ihan väärä - vielä kertaakaan ei minun äänestämäni kappale ole voittanut viisuja. Yleensä olen ollut kyllä ihan tyytyväinen voittajaan, mutta tänä vuonna kyllä nyrpistän nenääni Dima Bilanin imelälle balladille. Laitankin voiton taitoluistelun olympiavoittajan niskoille. Evgeni Plushenkon ansiota jokaikinen piste.

Sitten vielä vähän ilmoitusluontoisia asioita. Lentolippu Suomeen on ostettuna, siirryn siis patongista ruisleipään heinäkuun 1. päivä. Sitä odottaessa, muistakaahan käydä kurkkaamassa myös picasan galleriaan, olen päivitellyt! Linkki on tuossa vasemmalla. Ja enemmänkin kuvia on facebookissa niille joilla on virtuaalielämä :)

Ja nyt on kyllä uskomattoman mieletön ihme tapahtunut: Blogini on ajan tasalla! Saas nähdä kuinka pitkään...

Gala UTT 17.5.08

Johan siitä olen vihjaillut, ja olette ehkä pihalla kuin lumiukot, että mikä ihmeen gaala. Vihdoinkin paljastan, mistä oikein on kyse.

Ensimmäisestä kuvasta huolimatta, kyseessä ei ole missikisat. :)
Vaan...Ranskalaisilla korkeakouluilla on tapana pitää kerran vuodessa isot iltapukujuhlat, joita kutsuvat gaalaksi (le gala). Juhlat pidetään koululla, missä luokkahuoneet ja tenttisalit muuntautuvat eriteemaisiksi baareiksi ja tanssisaleiksi. Alkuillasta meillä oli myös yliopiston suurimmassa amfiteatterissa erilaisia esityksiä: tanssia, upea capoeira-show, muotinäytös...

Pukukoodi on pakollinen, joten iltapukukierrokseltahan se välillä tuntui kun kilpaa kehuttiin toisten pukuja. Ja ah, mikäs sen seksikkäämpää kuin miehet puku päällä ;) Juhlan tuntu oli käsinkosketeltava, kun jokaikinen oli pukeutunut parhaimpiinsa.

Ennen siirtymistä itse juhlapaikalle, ihmisiä kokoontui sankoin joukoin asuntoloidemme sisäpihalle, minne siis kehkeytyi jättimäiset "etkot". Hyvin nopeasti huomasi, että oikeastaan kyseessä oli - ymmärrettävistä syistä - massiivinen valokuvaussessio. Mutku kaikki oli niiiiin nättinä!

Lukuisista tanssiharjoituksista olen myös maininnut jo aiemmin, ja viimein gaalailta koitti; minä ja Ellinor pääsimme siis loistamaan parrasvaloissa :D Kuvassa olemme backstagella tanssirytkyissä, valmiina hyppäämään lavalle. Esityksemme sujui mitä parhaimmin ja saimme paljon kiitosta ja kehuja värikkäästä ja vauhdikkaasta koreografiastamme. Meillä on kyllä ihan maailman pienin, pyörein, iloisin ja ihastuttavin tanssin opettaja, sekä tosi hyvä ryhmä, josta olemme saaneet monia hyviä ystäviä.

Koulun eri kerhot rakensivat siis yliopiston tiloihin pieniä baaritiskejä, ja myös vaihtariklubilla oli omansa; suurin, kaunein ja paras - The Pink Elephant Bar. Loppuun blogini naislukijoille omistettuna: Aussi-söpöliinimme Nick nakkivuorossa Erasmus-baarissamme. Ja kuten Ranskassa on tapana, siellähän ei ihan mitä tahansa tarjoiltukaan vaan juhlaan kelpaa vain ja ainoastaan shamppanja! :)

Speed Dating :)

Ah, viime viikolla riitti tekemistä ja jännittämistä! Joka ilta oli tanssiharjoitukset, sillä lauantain Gaalaan oli esityksiä valmisteilla. Lisäksi syksyinen kämppikseni Outi palasi Troyesiin torstaina, joten piti vaihtaa kuulumisia muutaman kuukauden ajalta. Sitä ennen kuitenkin keskiviikkona sain uuden hauskan kokemuksen! Vaihtarikaverit järjestivät Projektin hallinta -kurssin tiimoilta Speed Dating-illan, ja oli kyllä ihan superhauskaa! :o)

Iltamat järjestettiin keskustassa, pienessä mutta tunnelmallisessa kahvila/baari SAM-SAMissa, jossa en ollut käynyt aiemmin, mutta tulen varmasti menemään toiste! Tosi symppis pikkukuppila, missä on saatavilla lauta-, kortti-, ja kaikenlaisiamuitakinhauskojapelejä :) Ja kun sanon PIKKU, tarkoitan PIKKUkuppila! Deittipareja oli 15, eikä sinne enempää olisi mahtunutkaan. Ihanan intiimiä! Tosin deittailun kannalta sinänsä huono, että parit istuivat niin lähekkäin, että oli vaikea välillä kuulla mitä OMA deitti sanoo, kun naapurien deitit puhuivat kovempaa.

Ja pikadeittailun säännöthän ovat seuraavat:
Tytöt istuvat seinän vierustalle numerolla merkatun pöydän ääreen, ja kirjaintunnisteella merkatut pojat kiertävät sitten kaikki pöydät läpi. Jokaiselle deitille annetaan kolme minuuttia aikaa, sitten pojat siirtyvät seuraavaan pöytään. (Meillä oli siis kolme minuuttia mutta elokuva-triviani perusteella luulisin, että se vaihtelee 2 ja 5 minuutin välillä järjestäjästä ja ehkä deittaajien määrästäkin riippuen) Jokaisella on kaavake, johon merkataan pienet muistiinpanot, paljonko miellytti herra A, herra B jne tai vastaavasti neiti numero 3, neiti numero 7 jne. Kierroksen lopuksi valitaan top3 (tai esim top5) ja sitten kaavakkeet kerätään pois. Järjestäjä käy kaavakkeet läpi, ja deittaajille annetaan toisten yhteystiedot niissä tapauksissa, joissa deittiparin kumpikin puolisko on tykännyt toisesta. Voilà!

Etukäteen olin melko epäluuloinen, että eikös tuo nyt ole aika kummää sähläystä. Ja ennen kaikkea pelkäsin, että pikadeittaisin vain ennestään tuttuja, koska kerran vaihtarikaverit järjestivät illan ja tiesin että muitakin vaihtareita oli rekrytty tapahtumaan. Mutta toisin kävi! Muutamia kavereitani oli kyllä paikalla mutta enimmäkseen tapasin aivan ventovieraita. Ihan hauska tutustua uusiin ihmisiin, ja vaikkei kolmessa minuutissa ketään oikeasti opi tuntemaan, niin siinä piilee kuitenkin pikadeittailun salaisuus; Pari minuuttia riittää päättämään, kiinnostaisiko myöhemmin viettää herra B:n kanssa pari tuntia. Tällä kertaa en ollut kovin onnekas, vain yhden pojan olisin kelpuuttanut ihan oikeille treffeille, eikä niillekään koskaan tullut kutsua. Kaikesta huolimatta, minulle jäi speed datingistä oikein hyvä mieli :) Eipä mulla aikaa mihinkään deittailuun kuitenkaan olisi ;oP