Speed Dating :)

Ah, viime viikolla riitti tekemistä ja jännittämistä! Joka ilta oli tanssiharjoitukset, sillä lauantain Gaalaan oli esityksiä valmisteilla. Lisäksi syksyinen kämppikseni Outi palasi Troyesiin torstaina, joten piti vaihtaa kuulumisia muutaman kuukauden ajalta. Sitä ennen kuitenkin keskiviikkona sain uuden hauskan kokemuksen! Vaihtarikaverit järjestivät Projektin hallinta -kurssin tiimoilta Speed Dating-illan, ja oli kyllä ihan superhauskaa! :o)

Iltamat järjestettiin keskustassa, pienessä mutta tunnelmallisessa kahvila/baari SAM-SAMissa, jossa en ollut käynyt aiemmin, mutta tulen varmasti menemään toiste! Tosi symppis pikkukuppila, missä on saatavilla lauta-, kortti-, ja kaikenlaisiamuitakinhauskojapelejä :) Ja kun sanon PIKKU, tarkoitan PIKKUkuppila! Deittipareja oli 15, eikä sinne enempää olisi mahtunutkaan. Ihanan intiimiä! Tosin deittailun kannalta sinänsä huono, että parit istuivat niin lähekkäin, että oli vaikea välillä kuulla mitä OMA deitti sanoo, kun naapurien deitit puhuivat kovempaa.

Ja pikadeittailun säännöthän ovat seuraavat:
Tytöt istuvat seinän vierustalle numerolla merkatun pöydän ääreen, ja kirjaintunnisteella merkatut pojat kiertävät sitten kaikki pöydät läpi. Jokaiselle deitille annetaan kolme minuuttia aikaa, sitten pojat siirtyvät seuraavaan pöytään. (Meillä oli siis kolme minuuttia mutta elokuva-triviani perusteella luulisin, että se vaihtelee 2 ja 5 minuutin välillä järjestäjästä ja ehkä deittaajien määrästäkin riippuen) Jokaisella on kaavake, johon merkataan pienet muistiinpanot, paljonko miellytti herra A, herra B jne tai vastaavasti neiti numero 3, neiti numero 7 jne. Kierroksen lopuksi valitaan top3 (tai esim top5) ja sitten kaavakkeet kerätään pois. Järjestäjä käy kaavakkeet läpi, ja deittaajille annetaan toisten yhteystiedot niissä tapauksissa, joissa deittiparin kumpikin puolisko on tykännyt toisesta. Voilà!

Etukäteen olin melko epäluuloinen, että eikös tuo nyt ole aika kummää sähläystä. Ja ennen kaikkea pelkäsin, että pikadeittaisin vain ennestään tuttuja, koska kerran vaihtarikaverit järjestivät illan ja tiesin että muitakin vaihtareita oli rekrytty tapahtumaan. Mutta toisin kävi! Muutamia kavereitani oli kyllä paikalla mutta enimmäkseen tapasin aivan ventovieraita. Ihan hauska tutustua uusiin ihmisiin, ja vaikkei kolmessa minuutissa ketään oikeasti opi tuntemaan, niin siinä piilee kuitenkin pikadeittailun salaisuus; Pari minuuttia riittää päättämään, kiinnostaisiko myöhemmin viettää herra B:n kanssa pari tuntia. Tällä kertaa en ollut kovin onnekas, vain yhden pojan olisin kelpuuttanut ihan oikeille treffeille, eikä niillekään koskaan tullut kutsua. Kaikesta huolimatta, minulle jäi speed datingistä oikein hyvä mieli :) Eipä mulla aikaa mihinkään deittailuun kuitenkaan olisi ;oP