Ihme on tapahtunut - muttei Euroviisuissa

Gaalan jälkeinen viikko meni kavereiden kanssa kiistellessä siitä, kellä oli hauskinta, kenen puku oli kaunein, kuka löysi komeimman seuralaisen, kuka jaksoi valvoa pisimpään, kuka otti parhaat kuvat......ja sen semmoisesta. Gaalasta riittää varmasti puhetta pitkään, vaikkakin elämä alkaa taas jo normalisoitua.

Tiistaista eteenpäin minun mielessäni kyllä pyöri jo uudet kuviot, sillä viime viikkohan oli EUROVIISUVIIKKO! Vuoden ihanin musiikkitapahtuma, ainakin MUN MIELESTÄ :D

Tiistain ja torstain semifinaalit jouduttiin seuraamaan netin välityksellä melko kehnolla yhteydellä, sillä Ranskan televisio ei näyttänyt tiistain semifinaalia lainkaan, ja torstain semifinaali olisi näkynyt vain satelliittikanavalla. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei Ranska kilpaile semifinaaleissa, sillä se kuuluu neljän suurimman EBU (European Broadcasting Union)-rahoittajan joukkoon ja nämä neljä valtiota pääsevät joka vuosi suoraan finaaliin. I HATE FRANCE!! ;D

Lauantaina kisat olivat kuitenkin telkussa. Euroviisustudio pystytettiin tanssikaverini Marionin luokse, missä teimme ensin illallista porukalla ja sitten jännitimme, miten käy vuoden ihkuimmassa kisassa. Ellinor valmisti kuvassa esittelemäänsä superherkullista seesam-lohta, minä kyhäsin salaatin, Thomas toi viinin ja Marion teki maailman parasta suklaakakkuaan, joka nautittiin jälkkäriksi mansikoiden kera! Namnamnam...

Minä ja Ellinor hoidimme kansallisvelvollisuutemme kunniakkaasti; kumpikin äänesti omaa maataan, kun kerrankin oli siihen mahdollisuus, ulkomaisesta numerosta ;D Eipä kyllä auttanut mitään, sillä Ranska ei lopulta antanut yhtäkään pistettä Suomelle eikä Ruotsille. Sitä paitsi - pisti toisaalta harmittamaan, että olimme juuri Ranskassa, sillä olisimme halunneet äänestää juurikin Ranskan hulppeaa kappaletta, joka oli maustettu hupaisalla lavashow'lla! Kun Ranskaa en voinut siis äänestää, seuraavaksi mieluummin olisin antanut ääneni Turkille tai Norjalle, mutta en oikein osannut päättää. Siispä päädyin äänestämään patrioottisesti Teräsbetonia.

Noh, aivan väärä maa eli Venäjä meni ja voitti. Mutta joka vuosihan voittaja on ihan väärä - vielä kertaakaan ei minun äänestämäni kappale ole voittanut viisuja. Yleensä olen ollut kyllä ihan tyytyväinen voittajaan, mutta tänä vuonna kyllä nyrpistän nenääni Dima Bilanin imelälle balladille. Laitankin voiton taitoluistelun olympiavoittajan niskoille. Evgeni Plushenkon ansiota jokaikinen piste.

Sitten vielä vähän ilmoitusluontoisia asioita. Lentolippu Suomeen on ostettuna, siirryn siis patongista ruisleipään heinäkuun 1. päivä. Sitä odottaessa, muistakaahan käydä kurkkaamassa myös picasan galleriaan, olen päivitellyt! Linkki on tuossa vasemmalla. Ja enemmänkin kuvia on facebookissa niille joilla on virtuaalielämä :)

Ja nyt on kyllä uskomattoman mieletön ihme tapahtunut: Blogini on ajan tasalla! Saas nähdä kuinka pitkään...

Gala UTT 17.5.08

Johan siitä olen vihjaillut, ja olette ehkä pihalla kuin lumiukot, että mikä ihmeen gaala. Vihdoinkin paljastan, mistä oikein on kyse.

Ensimmäisestä kuvasta huolimatta, kyseessä ei ole missikisat. :)
Vaan...Ranskalaisilla korkeakouluilla on tapana pitää kerran vuodessa isot iltapukujuhlat, joita kutsuvat gaalaksi (le gala). Juhlat pidetään koululla, missä luokkahuoneet ja tenttisalit muuntautuvat eriteemaisiksi baareiksi ja tanssisaleiksi. Alkuillasta meillä oli myös yliopiston suurimmassa amfiteatterissa erilaisia esityksiä: tanssia, upea capoeira-show, muotinäytös...

Pukukoodi on pakollinen, joten iltapukukierrokseltahan se välillä tuntui kun kilpaa kehuttiin toisten pukuja. Ja ah, mikäs sen seksikkäämpää kuin miehet puku päällä ;) Juhlan tuntu oli käsinkosketeltava, kun jokaikinen oli pukeutunut parhaimpiinsa.

Ennen siirtymistä itse juhlapaikalle, ihmisiä kokoontui sankoin joukoin asuntoloidemme sisäpihalle, minne siis kehkeytyi jättimäiset "etkot". Hyvin nopeasti huomasi, että oikeastaan kyseessä oli - ymmärrettävistä syistä - massiivinen valokuvaussessio. Mutku kaikki oli niiiiin nättinä!

Lukuisista tanssiharjoituksista olen myös maininnut jo aiemmin, ja viimein gaalailta koitti; minä ja Ellinor pääsimme siis loistamaan parrasvaloissa :D Kuvassa olemme backstagella tanssirytkyissä, valmiina hyppäämään lavalle. Esityksemme sujui mitä parhaimmin ja saimme paljon kiitosta ja kehuja värikkäästä ja vauhdikkaasta koreografiastamme. Meillä on kyllä ihan maailman pienin, pyörein, iloisin ja ihastuttavin tanssin opettaja, sekä tosi hyvä ryhmä, josta olemme saaneet monia hyviä ystäviä.

Koulun eri kerhot rakensivat siis yliopiston tiloihin pieniä baaritiskejä, ja myös vaihtariklubilla oli omansa; suurin, kaunein ja paras - The Pink Elephant Bar. Loppuun blogini naislukijoille omistettuna: Aussi-söpöliinimme Nick nakkivuorossa Erasmus-baarissamme. Ja kuten Ranskassa on tapana, siellähän ei ihan mitä tahansa tarjoiltukaan vaan juhlaan kelpaa vain ja ainoastaan shamppanja! :)

Speed Dating :)

Ah, viime viikolla riitti tekemistä ja jännittämistä! Joka ilta oli tanssiharjoitukset, sillä lauantain Gaalaan oli esityksiä valmisteilla. Lisäksi syksyinen kämppikseni Outi palasi Troyesiin torstaina, joten piti vaihtaa kuulumisia muutaman kuukauden ajalta. Sitä ennen kuitenkin keskiviikkona sain uuden hauskan kokemuksen! Vaihtarikaverit järjestivät Projektin hallinta -kurssin tiimoilta Speed Dating-illan, ja oli kyllä ihan superhauskaa! :o)

Iltamat järjestettiin keskustassa, pienessä mutta tunnelmallisessa kahvila/baari SAM-SAMissa, jossa en ollut käynyt aiemmin, mutta tulen varmasti menemään toiste! Tosi symppis pikkukuppila, missä on saatavilla lauta-, kortti-, ja kaikenlaisiamuitakinhauskojapelejä :) Ja kun sanon PIKKU, tarkoitan PIKKUkuppila! Deittipareja oli 15, eikä sinne enempää olisi mahtunutkaan. Ihanan intiimiä! Tosin deittailun kannalta sinänsä huono, että parit istuivat niin lähekkäin, että oli vaikea välillä kuulla mitä OMA deitti sanoo, kun naapurien deitit puhuivat kovempaa.

Ja pikadeittailun säännöthän ovat seuraavat:
Tytöt istuvat seinän vierustalle numerolla merkatun pöydän ääreen, ja kirjaintunnisteella merkatut pojat kiertävät sitten kaikki pöydät läpi. Jokaiselle deitille annetaan kolme minuuttia aikaa, sitten pojat siirtyvät seuraavaan pöytään. (Meillä oli siis kolme minuuttia mutta elokuva-triviani perusteella luulisin, että se vaihtelee 2 ja 5 minuutin välillä järjestäjästä ja ehkä deittaajien määrästäkin riippuen) Jokaisella on kaavake, johon merkataan pienet muistiinpanot, paljonko miellytti herra A, herra B jne tai vastaavasti neiti numero 3, neiti numero 7 jne. Kierroksen lopuksi valitaan top3 (tai esim top5) ja sitten kaavakkeet kerätään pois. Järjestäjä käy kaavakkeet läpi, ja deittaajille annetaan toisten yhteystiedot niissä tapauksissa, joissa deittiparin kumpikin puolisko on tykännyt toisesta. Voilà!

Etukäteen olin melko epäluuloinen, että eikös tuo nyt ole aika kummää sähläystä. Ja ennen kaikkea pelkäsin, että pikadeittaisin vain ennestään tuttuja, koska kerran vaihtarikaverit järjestivät illan ja tiesin että muitakin vaihtareita oli rekrytty tapahtumaan. Mutta toisin kävi! Muutamia kavereitani oli kyllä paikalla mutta enimmäkseen tapasin aivan ventovieraita. Ihan hauska tutustua uusiin ihmisiin, ja vaikkei kolmessa minuutissa ketään oikeasti opi tuntemaan, niin siinä piilee kuitenkin pikadeittailun salaisuus; Pari minuuttia riittää päättämään, kiinnostaisiko myöhemmin viettää herra B:n kanssa pari tuntia. Tällä kertaa en ollut kovin onnekas, vain yhden pojan olisin kelpuuttanut ihan oikeille treffeille, eikä niillekään koskaan tullut kutsua. Kaikesta huolimatta, minulle jäi speed datingistä oikein hyvä mieli :) Eipä mulla aikaa mihinkään deittailuun kuitenkaan olisi ;oP

Kaikkee pientä kivaa :)

Keskiviikkoaamuna saatoin Jorin Pariisiin lentokentälle, mutta tällä kertaa en voinut jäädä nautiskelemaan pääkaupungin antimista, sillä piti kiiruhtaa kouluun ja espanjan tunnille. Opettaja oli pelotellut isoilla pistareilla mutta pitikin vain pienen sanakokeen, mikä meni ihan ookoo, sain 8/10 pistettä. Muutenkin oon loistanut espanjan kurssilla, välikokeesta ja esseestä napsahti molemmista 17/20 pistettä y muchos gracias de la profesora :)

Espanja onkin keskiviikon ainoa luento, joten sen jälkeen pääsin kirmailemaan vapaille ja odotin innolla, mitä annettavaa ranskalaisilla on Wappuna, mutta turhaan odotin. Toukokuun 1. oli kyllä vapaapäivä mutta keskiviikkona oli vain hyvin pienet pakolliset seuraavana-päivänä-ei-tarvitse-mennä-kouluun -kekkerit. Ei siis mikään Wappu teekkarille! Hiukan iski ikävä Tammerkosken rantaan ;(

Mutta elämä jatkuu. Muutenkin rauhallisella viikolla viihdyin lähinnä leffojen parissa. Sekä leffateatterissa että DVDltä tuli katsottua iso kasa enemmän ja vähemmän viihdyttäviä pätkiä. Sunnuntaina grillattiin porukalla Vincentin synttäreiden kunniaksi ja muutenkin viihdyttiin ulkosalla paljon, sillä säät alkoivat lämpenemään oikein urakalla ja rusketukselle alettiin rakentaa tukevaa perustaa ;)

Seuraavalla viikolla alkoivat melko intensiiviset tanssiharjoitukset tulevaa Gaalaa varten, jonne meidän upea ja mahtava Modern Jazz -tanssiryhmä valmisteli esityksiä. Ennen suurta ja odotettua gaalaviikkoa kuitenkin oli luvassa vielä lähes viikon loma! 8.-12.5. oli meillä vapaata koulusta. Rahattomana jäin sitä viettämään tänne kotikulmille, kateellisina muille vaihtareille, jotka melkein kaikki suuntasivat jälleen eri puolille Eurooppaa. Ilmojen herra oli kuitenkin puolellani ja hyvin pienellä vaivalla sain itseni henkisesti siirrettyä kauas koulusta aurinkolomalle, sillä elohopea nousi lähentelemään kolmeakinkymppiä ja muutama päivä sujui kyllä ihanan rennossa tunnelmassa auringossa maaten ja lueskellessa äidin lähettämiä Olivia-lehtiä :)

Sitten alkoikin jo viime viikko eli tämä erittäin odotettu ja hehkutettu GAALA alkoi lähestyä...

Hyötyliikuntaa ja harvinaista hupia :)

Kolme pahinta tenttiä kun oli ohitse, olikin aika kiiruhtaa takaisin Pariisiin! Jori tuli vieraakseni perjantaina, viikko Tiian lähdön jälkeen, ja velipojankin kanssa oli kyllä hauskaa! Mut hei - elämä on.

Viikonloppu vietettiin - missäs muuallakaan kuin - Pariisissa! Säät suosi ja minäkin sain uusia kokemuksia, vaikka Pariisin turistikohteet onkin jo tullut muutamaan kertaan kierrettyä. Vaikkei niihin kyllä pahemmin kyllästy! Ovat sen verran mahtipontisia, että niitä jaksaa ihastella kerta toisensa jälkeen.

Tällä kertaa aloitimme turisteilun hieman vaihtoehtoisesti. Ensinnäkin yöllä, ja lisäksi polkupyörän päällä. Pariisissa on tosi hyvä vuokrapyöräsysteemi, joka ei maksa juuri mitään. Ideasta saan kiittää saksalaisystävääni Nilsiä, jonka luona jälleen yövyimme. Hän tuli mukaamme, mikä oli ihan hyvä koska hän on ajellut vuokrapyörillä paljon enemmän kuin minä ja hän lähti mielellään kokeilemaan, sillä halusi myöhemmin tehdä samanlaisen kierroksen veljensä kanssa. Yöllä kaupungin moottoriliikenne hiljenee olemattomaksi ja kaikki monumentit ja rakennukset ovat kauniisti valaistuja, joten mikä sen parempi tapa kiertää nähtävyyksiä! Hyötyliikuntaa kaiken lisäksi :)

Seuraavat päivät tu-risteilimme perinteisempään tapaan. Pääsin itse vasta tällä kertaa ensimmäiselle seinen risteilylleni! Jännittävää ;D Joeltakin katsottuna kaupunki on kaunis, ja erilaisia siltoja oli hauska vertailla, niitä kun on kymmeniä.

Pari päivää Pariisissa vierähti kuin siivillä, ja sunnuntai-iltana oli aika siirtyä tänne maaseudulle. Maanantaina minun ollessani koulussa Jori käväisi kurkkaamassa läheisiä outlet-myymälöitä, ja iltapäivällä lähdimme keskustaan katselemaan vanhoja rakennuksiamme ja tietenkin kirkkoja, joita Troyesissa on joka nurkalla.

Illemmalla, kun menimme illalliselle erääseen pizzeriaan, sattui jotakin aika uskomatonta! Pikkukaupunkimme pienessä pizzeriassa oli hiljaisena maanantai-iltana minun ja veljeni lisäksi kolmas asiakas, ja kuinka ollakaan, tämä paljastui SUOMALAISEKSI! Ja kaiken lisäksi vielä julkkikseksi. Itse istuin selin häneen mutta Jori oli vähän mietiskellyt itsekseen, että tutun näköinen mies muttei maininnut mitään koska ei ajatellut tosiaan tuntevansa ketään Ranskassa. Noh, tämä kolmas asiakas tuli kyllä sitten hetken kuluttua kysymään ihan suomeksi, että oliko hän todella kuullut meidän puhuvan suomea :)

Paljastui, että kyseessä oli näyttelijä Timo Torikka, joka on kiertueella ranskalaisen teatteriryhmän kanssa. Hän esittää pääosaa näytelmässa Plus loin que loin (engl. Further than the Furthest Thing), jonka he esittivät kertaalleen myös Troyesissa. Sattumalta esitysaika oli seuraavana iltana ja kaiken lisäksi hän tarjoutui varaamaan meille liput, joten epäilemättä tiistai-illan ohjelmassa oli teatteria! Olin aivan innoissani, koska eräs ranskalainen ystävämme on useaan otteeseen hehkuttanut paikallista teatteriantia ja menemisestä on puhuttu kavereiden kanssa, mutta puheiksi on myös jäänyt. Viimein sain mahdollisuuden päästä tutustumaan paikalliseen teatteriin, ja vielä suomalaisnäyttelijän ranskankieliseen työskentelyyn siinä samalla. Itse pidin kappaleesta tosi paljon, yllättäviä juonenkäänteitä riitti, sopivasti huumorilla höystettynä! Pelkäsin että Jori kyllästyy, koska ei valitettavasti ymmärrä sanaakaan ranskaa, mutta hänkin pysyi yllättävän paljon kärryillä! Eniten Jori luonnollisesti innostui kappaleen loppumetreillä, kun Torikka lauloi suomeksi. :)

Ihana Pariisin loma! <3

Blogi laahaa jälleen jälkijunassa, mutta kerrankin sain jättimäisen kiukkupuuskan kirjoittaa kaikki viime kuukauden tapahtumat, koska on tapahtunut niin paljon kaikkea ihanaa!! Kirjoitan pienissä osissa, jotta on helpompi lukea!

Eli minnekäs jäinkään...Niin, annampas tuon tietovisan vastaukset! Eipä ole kukaan yrittänyt vastata, mahtaako kukaan edes enää lukea blogiani?? Itsepä olen kyllä laiminlyönyt kirjoitusta, ja ihan urakalla! Mutta tässä nämä kuitenkin...

1. Ranskan katsotuin kotimainen elokuva on tänä keväänä ilmestynyt, kokonaiseksi mediailmiöksi täällä noussut Pohjois-Ranskalaisille naurava, sekä erittäin naurattava BIENVENUE CHEZ LES CH'TIS
2. Treffit ranskaksi on a)RENCARD
3. Ja Pariisin lavoilla nytkähtelee nykytanssija-koreografi TERO SAARINEN.

Viimeksi mainitsemani vierailijat ovat tosiaan tulleet ja valitettavasti myös jo menneet. Huhtikuun lomaviikollani sain nauttia Tiian seurasta. Täällä vein Tiian - luonnollisestikin - shoppailemaan outlettiin, mutta seuraavalle päivälle suunnittelemani promenadi vanhassa kauniissa keskustassamme jäi valitettavan lyhyeksi, sillä juuri sinä päivänä satoi vettä, ja aivan kaatamalla. Loman jatko kuitenkin oli sitäkin hienompi! Troyesista Pariisiin siirryttyämme myös Tiian koulukaveri, nykyisin Irlannissa asuva Janita liittyi joukkoomme iloiseen. Iloisuutta todella riitti, vietimme uskomattoman hauskan viikonpuolikkaan aina yhtä ihanassa Pariisissa! Aikamme kului rattoisasti, päiviimme sisältyi perusturisteilun lisäksi mm. karuselliajelu :) eikä suklaakakkua ja punaviiniäkään taidettu säästellä ;D
Hups, näköjään myös irlantilaista siideriä tuli maistettua Lisard Lounge -baarissa! Kuvassa minä, Tiia, Janita sekä isäntämme Nils, joka siis ystävällisesti majoitti meidät kämppänsä lattialle :)

Kun Tiian oli aika palata Suomeen, minä tömähdin lomatunnelmista aika rytinällä takaisin maan pinnalle, koska minulla alkoi tentteihin pänttäys. Viisi välikoetta oli edessä joten eipä tarvinnut miettiä pariin päivään, että mitähän sitä oikein tekisi...